Historia:


Downtown Tigersin synty vuonna 1996

Koska keväällä 1996 putoamisen jälkeen laskuhumalaa viettäneelle joukkueelle ei löytänyt vetäjää, oli Herbest Ry:n tulevaisuus vaakalaudalla. Toukokuussa 1996 suurin osa pelaajista kokoontui Plevna-nimiseen aniskelupaikkaan, missä syntyi Rami Rajakallion ja Jani Ylisiurusen yhteisvastuullisesti vetämä Downtown Tigers jatkamaan Herbest Ry:n salibandyperinnettä. Samassa paikassa missä sytytettiin Suomen ensimmäinen sähkölamppu, lupasi joukko nuoria miehiä pelata suurella sydämellä sarjapaikan takaisin valtakunnalliseen IV-divisioonaan. Jotta uudistus ei jäänyt pelkäksi puheeksi, teetätimme joukkueelle uuden tiikerilogon, joka tunnetaankin kautta Sisä-Suomen kiistatta alasarjojen kauneimpana logona.

Ensimmäinen kausi 1996 - 1997 oli menestys

Kausi aloitettiin elokuussa Atalpa-turnauksessa, missä katsastimme uusia pelaajia joukkueeseen. Pekka Nieminen teki sen verran vahvan esityksen heti ensimmäisessä harjoituspelissään, että kesken turnauksen lähdettiin tulostamaan sopimuspaperia Niemisen kiinnittämiseksi seuran maalivahdiksi. Erinomaisen maalivahtipelin siivittämänä ensimmäinen kausi Downtown Tigersilla olikin pelillisesti paras moniin vuosiin, sillä valtakunnallisessa sarjassa pelit sujui odotusten mukaisesti ja nousu toteutui viimeisessä turnauksessa. Tosin Tampereen aluesarjassa tapahtuikin alkuvuosien perisynti, mihin Herbest Ry:ssä on totuttu - jo lähes varma nousu hukattiin kahdella viimeisellä kierroksella. Hiukan palsamia haavoihin toi kevätsarjan kolmas sija. Kaiken kaikkiaan ensimmäiselle Downtown Tigersin nimellä pelatulla kaudelle kertyi virallisia ja harjoituspelejä ympäri Suomen kaiken kaikkiaan yli viisikymmentä.

Pettymysten kausi 1997 - 1998

Joukkue lähti kauteen menettämällä selkeän muurinsa, maalivahti Pekka Niemisen, Classicin veräjän vartijaksi. Samaan osoitteeseen lähti mailavirtuoosi Lauri Tuomi, joten joukkueen kaksi kasvattia teki pahan loven joukkueen selkärankaan, mutta toisaalta heistä tuli muutama satanen kasvattajarahana seuran kassaan. Perinteiseen alasarjajoukkueen tyyliin rahat käytettiin saunailtoihin eikä uusien junioreiden värväämiseen. Kauden alussa oli uusintaottelu Tamperesarjan I-divisioonaan noususta, mutta kuinkas kävikään... Loppukaudesta tuttu hissiliike jatkui, ja tällä kertaa osoitteena oli taas tuttu ja turvallinen viitos-divisioona. Palsamia haavoihin toi keväällä PROkevätsarjan voitto, joka oli seuran ensimmäinen ykköstila missään sarjassa tai turnauksessa, joten Näsinneulaa esittävä pysti on edelleen kunniapaikalla seuran palkintokaapissa eli managerin kirjahyllyssä.

Taustaorganisaatiossa suuret muutokset 1998 - 1999

Herbest Ry:n perustamisesta lähtien joukkuetta vetänyt Jani Ylisiurunen sekä viimeiset kaksi vuotta puheenjohtajana toiminut Rami Rajakallio päättivät ettei heillä ole mitään uutta annettavaa yhdistykselle (tai toisin päin), joten he päättivät astua sivuun ja jatkaa "uraansa" pelkästään pelaajina. Seuraa eteenpäin lähti viemään pitkään pelaajina olleet Juha Karhu ja Teppo Lehto, joskin valmennusvastuun otti lopulta kuitenkin Jani Ylisiurunen.

Pelaajarintamalla muutama viime vuosina tullut pelaaja vaihtoi seuraa ja uusia otettiin mukaan ainoastaan yksi, joten jäljelle jääneet pelaajat olivat monivuotisia tuttavuuksia keskenään. Tämä nostatti yhteishengen taas aikaisempien vuosien tasolle, mikä on ollut kautta historian DTT:n tavaramerkki.

Koska Tampereen aluesarjat loppuivat huonojen harrastuspaikkamahdollisuuksien takia, Downtown Tigers pelaili ja taisteli pisteistä ainoastaan valtakunnallisessa viitosdivisioonassa. Taistelu tuotti tulosta ja "ylivoimaisen" lohkovoiton ansiosta nousimme valtakunnalliseen nelosdivisioonaan.

Kausi pilalla ennen kuin se alkoikaan 1999 - 2000

Vuosituhannen viimeinen kausi 1999-2000 alkoi hieman epävarmoissa olosuhteissa. FarLake Vikings perusti farmijoukueen ja vei meiltä kolme peruskokoonpanoon kuulunutta pelaajaa. Myös maalivahtimme katsoi parhaimmaksi aloittaa kauden Classicin vitosmolarina, joten pelaajamarkkinoilla oli syksy kiireistä aikaa. Uusia vahvistuksia yritettiin haalia pitkälle syksyyn, mutta heikolla menestyksellä. Syksyllä (tai oikeastaan jo talvella) vasta yhdeksännessä ottelussa DTT metsästi ensimmäiset pisteensä, mutta kun loppukausi menikin keskiarvolla piste per peli, niin lohkon jumbosija vältettiin selvästi. Sarjauudistusten vuoksi kukaan ei kuitenkaan pudonnut V divariin.

Vuosituhannen ensimmäinen kausi 2000 - 2001

Uuden vuosituhannen ensimmäisen kauden DownTown Tigers aloitti pää pystyssä Valtakunnallisessa IV-disioonassa. Uusia pelaajia värvättiin peräti 6 kappaletta, jotka pääsivät hyvin mukaan joukkueen toimintaan. Kausi alkoikin hyvin ja pisteitä kertyi mukavasti peli peliltä. Alkuvuodesta 2001 pelit eivät kuitenkaan kulkeneet aivan samaan tahtiin ja pian huomasimmekin taistelevamme sarjapaikasta. Alkukeväästä pelit taas lähtivät kulkemaan ja säilytimme sarjapaikan suoraan ilman karsintoja. Sijoitus oli kuudes, mikä merkitsi historian ensimmäistä suoraa sarjapaikan säilyttämistä IV-divisioonassa. Siltä osin kauteen voitiin olla tyytyväisiä, mutta saunailtojen määrää seuran viihdevastaavat voisivat hiukan lisätä seuraavaksi kaudeksi.

Peli kerrallaan 2001 - 2002

Perinteisesti pelaajia lähti ja tuli reilusti, mutta pääasiassa ns. vanha porukka pysyi koossa. Kausi alkoi tutusti parilla harjoituspelillä ja muutamilla treenillä Varalan loistavissa puitteissa. Pelaajien ikääntyessä ja vauhdin hidastuessa kauteen lähdettiin "vain" sarjapaikan säilyttäminen tavoitteena. Harjoituspelit menivät penkin alle, mutta itse kausi alkoi lupaavasti kahdella voitolla. Liekö valmennus parantunut tai pelaajien vauhdin hidastuminen tuonut peliin uusia tuulia? Tavoitetta muutettiin taas kerran korkeammaksi, mutta talven pimeys ajoi kuitenkin tiikerit pitkähköön tappioputkeen, josta noustiin vasta kevään kynnyksellä ja näin säilytettiin paikka valtakunnallisessa IV-divisioonassa. Osa porukasta perusti ManPon poikien kanssa joukkueen Spiralin kevätsarjaan. Hyvä kevätvire jatkui aina kesäkuulle asti ja joukkue putosi kevätsarjasta vasta pudotuspelivaiheessa pelaajien kesäkiireiden vuoksi. Takana oli kuitenkin ensimmäinen vuosi seuran historiassa, jolloin maalivahtikysymys oli ratkennut jo kauan ennen kauden alkua.

Hissiliike jatkuu 2002 - 2003

Kausi 2002-03 olikin monella tapaa vaikea, ja päättyi V-divisioonaan putoamiseen. Liekö joukkueen 30-vuoden keski-ikä tuonut tullessaan muita elämän kiireitä, koska täyttä kokoonpanoa peleihin harvemmin saatiin. Muutama Parkanon turnaus jouduttiin pelaamaan vain viiden kenttäpelaajan ja molarin voimin, joten pisteitä ei tarvinnut tuliaisiksi kotiin odottaa. Ennätyksellisen huonosta plus-miinus saldosta sisuuntuneena joukkue päätti osallistua Spiralin järjestämään kevätsarjaan, missä pelit kulkivatkin aivan eri malliin (kunnonajoituksessa taas jotain häikkää?). Loistavien alkusarjan pelien jälkeen palattiin takaisin arkeen. Joukkueen rahkeet olisivat ilman muuta riittäneet aina pleijareihin asti, jos vain laiskuudelle ei olisi annettu periksi ja rva Fortuna olisi ollut puolellamme. Kaudesta jäi kuitenkin pääosin hienoja muistoja ja onhan aina tulossa seuraava kausi!

Vanhat tuulet puhaltamaan valmennukseen 2003-2004

Kausi alkoi ensimmäisen pelin osalta tutuissa merkeissä, sillä paikalla oli viisi miestä taistelemassa vastustajan kolmea kentällistä vastaan. Siitä suivaantuneena "lennostosta" värvättiin pari uutta miestä mukaan, ja Harri Vähäkuopuksen tulo toi uusia ulottavuuksia hyökkäyspeliin. "Parin vuoden hoitovapaalta" palannut Rami Rajakallio otti pelaajamanagerin tehtävät vastaan alkuaikojen malliin, ja niin oli "kuri ja järjestys" palannut takaisin treeneihin... Ensimmäisen ottelun tappion jälkeen alkoi DTT:n siihenastisen historian paras jakso, jossa seitsemässä ottelussa otettiin kuusi voittoa. Tämän tehokauden siivittämänä DTT sijoittui sarjassa toiseksi, varsinkin kun kolmessa viimeisessä pelissä otettiin vielä tarvittavat pakkovoitot. Liekö johtoportaan edelliseksi illaksi ajoittama saunailta osunut huonoon rakoon, sillä nousukarsinnoissa sarjanousu tyrehtyi ratkaisupelissä maalin tappioon. Joukkue osallistui vielä kevätsarjaan, missä alkusarja koostui jo paristakymmenestä pelistä. Tästä viisastuneena päätettiin, että kevätsarjaan ei tulevaisuudessa osallistuta, vaan aloitetaan keskittyminen Suomen Cupiin…

Harjoittelu uusille urille kaudella 2004-2005

Varalasta oli tullut tiikerien kotiluola perjantaisin harjoituksissa, mutta osallistujamäärät laskivat vuosi vuodelta. Niinpä tuttu perjantai muuttui keskiviikkoiltaan ja KisPon kanssa jaettuun harjoitusvuoroon Metro-Auto Arenalla. Harjoitteluolosuhteiden merkittävä paraneminen tiesi sitä, treeneihin osallistuminen parani huomattavasti. Joukkueeseen liittyi pari vanhempaa tuttavuutta, ja aktiivinen ryhmä pian huomasi seuraavan managerin fläppitaulun piirustuksia poikamaisella innolla. Alkukauden "kruunasi" osallistuminen Suomen Cupiin, jossa kokemusta tuli rutkasti pisteitä enemmän. Sarjassa ensimmäinen puolisko sujui sarjakärjessä, mutta alkutalven muutamat turhat pistemenetykset pilasivat nousumahdollisuudet. Pelillisesti kausi kuitenkin on ollut hyvä, ja maalivahdin tontille alkoi olemaan ensimmäistä kertaa seurassa ylitarjontaa. Eniten kuitenkin on menty eteenpäin kentän ulkopuolella, sillä Osuuspankin tiloissa vietetyt saunaillat ovat nostattaneet joukkuehengen taas kattoon. Lisäksi edelliskaudella tietokantapohjaisiksi muuttuneet websivut ovat saaneet lisäksi otteluraportit tulevien sukupolvien iloksi historiankirjoihin..

Kansainväliset koitokset ja Suomen Cup 2005

Pelaajarintama ja valmennus olivat pysyneet ennätykselliset kolme kautta jokseenkin samana, joten joukkue alkoi olemaan hitsaantunut hyvin yhteen. Manageri sai kauan kaivatun peliärakentavan pakin siirtomarkkinoilta rosteriin, joten tiikerit olivat valmiina 10-vuotis kauden koviin koitoksiin (kaudet jotka pelattu Downtown Tigers -nimellä).

Heinä-elokuun vaihteessa Downtown Tigers osallistui Amsterdamin kansainväliseen salibandyturnaukseen, missä pelattiin seitsemän ottelua. Ensimmäiset kansainväliset voitot olivat kotiin tuomisina, ja tutustuimme vastustajien muodossa Hollantilaiseen, Latvialaiseen, Tšekkiläiseen, Belgialaiseen ja Saksalaiseen salibandykulttuuriin. Kerrassaan mahtava reissu varsinkin kaukalon ulkopuolella, jota kuvastaa hyvin turnauksen kunniamaininta "Best aftergame team".

Kotimaisen kauden alkuun Suomen Cupissa räjähti sitten melkoinen pommi, kun tiukalla pelitaktiikalla Downtown Tigers pelasi itsensä jatkoon Cupin toiselle kierrokselle ainoana Vdivisioonan joukkueena Suomessa!

Sarjan ensimmäisen puoliskon jälkeen DTT oli sarjakärjessä ja joulutauolla osallistuttiin yöllä pelattavaan Kinkunsulatteluturnaukseen. Kinkut sulivat, mutta pelillinen menestys jäi kaksijakoiseksi.

V-divisioonassa lopulta alkusarjan voittokaan ei riittänyt kärkitilaan jatkosarjan alussa, kun sarjajärjestelmä oli mitä oli. Nousu tyrehtyi kuitenkin lopulta vasta viimeisen pelin maalin tappioon, joskin merkittävimmät pistemenetykset oli koettu jo keskitalvella kuukauden kestäneen suvantovaiheen aikana.

Kymmenen vuotta takana - seuraavat edessä

Downtown Tigers:n kymmenen vuotta kestänyt hissiliike nelos- ja vitosdivarin välillä on uskoakseni saatu päätökseen. Perestroikalla alkaa olla ikää jo sen verran, että pikku hiljaa voidaan alkaa nostamaan joukkuetta katsomosta käsin kohti Suomen huippua. Sinettiseurameininki voidaan heittää pikku hiljaa romukoppaan, kun ikääntyvät pelaajat voidaan siirtää vuoden päästä perustettavaan keskilihavien DTT-35 -joukkueeseen. Seuraava kausi 2006-2007 mennään kuitenkin vielä tuttujen kuvioiden mukaan, tavoitteena kuinkas muuten kuin nousu pykälää ylemmäksi perinteitä kunnioittaen...

Amsterdamin turnausvoitto kesällä 2006

Kausi aloitettiin toistamiseen tehdyllä Downtown Tigersin 10-vuotisjuhlareissulla Amsterdamiin. Osalla porukalla oli ollut jo selvittelemistä kotona lupa-anomusten suhteen, joten seuraavalle kesälle tarvitsee keksiä jo joku muu virstanpylväs seuran historiassa. Joka tapauksessa manageri Rajakallio oli tehnyt töitä yötä päivää turnauksen vahvistusten suhteen, ja verkkoihin tarttuikin maajoukkuehyökkääjä Sami Nyman Classicista sekä niin ikään liigapelaaja ja pitkäaikainen harjoitusmaalivahtimme Jari Sorvali. Täten kautta aikain kovin tiikeriryhmä oli kasassa ja Amsterdamin turnauksesta tuli ikimuistoinen tapahtuma niin kaukalossa kuin kaukalon ulkopuolellakin. Seitsemässä pelissä joukkue otti seitsemän voittoa ja juhli Amsterdamin turnauksen voittoa!

Kaksi sarjaporrasta kaudessa ylöspäin kaudella 2006-2007

Perestroikan golfkierros sotkettiin Nokian River Golfissa pahemman kerran, kun Sisä-Suomen "herra isoherra" Juhani Leppänen ilmoitti DTT:n nousseen kabinetissa neloseen jo ennen kauden alkua. Näin kauden nousutavoite oli saavutettu, ja oli aika miettiä uudet tavoitteet alkavalle kaudelle. Onko vaikeampaa nousta vitosesta neloseen vai pysyä siellä?

Kausi alkoi tasapelillä, jonka jälkeen seurasi kahdeksan komeaa voittoa peräjälkeen. Kevätkaudella kolmen kärki erottui selvästi muista joukkueista hyvissä ajoin, ja oli aika tarkistella tavoitteita kesken kauden. Osmo Liimatainen hankittiin johtamaan toista hyökkäyskentällistä, jotta sarjajohto pysyy hallussa loppuun saakka. Toiseksi viimeisellä kierroksella nousun suhteen "elämän ja kuoleman" -kamppailussa DTT voitti maalilla tiukan väännön jälkeen Punakoneen ja varmisti tällä tuloksella vähintään toisen sijan eli karsijan paikan sarjassa. Viimeisellä kierroksella kolmen maalin takaa-ajoasemasta nousu tasapeliin Koo-Vee II:sta vastaan riitti lopulta sarjan ykköstilaan yhden tehdyn maalin erolla keskinäisten pelien perusteella B:hen nähden ja näin ollen DTT nousi ensimmäistä kertaa III-divisioonaan!

Tiivis viisikkopuolustus yhdistettynä erinomaiseen maalivahtipeliin oli joukkueen kivijalka sarjassa. Yksittäisistä pelaajista täytyy nostaa muita korkeammalle hyökkäyspään tehoista tuttuun tyyliin vastannut sarjan paras pelaaja Harri Vähäkuopus.

Kausi oli kaiken kaikkiaan menestys, ja on aika valmistautua uusiin haasteisiin. Joukkueen toiminta on viime vuosina mennyt selvästi kilpaurheilullisempaan suuntaan, mutta kaiken taustalla tuikkii se pilke silmäkulmassa, mitä on totuttu näkemään vuosien varrella. Kolmasosa joukkueesta onkin ollut yhdessä koko seuran olemassa olon ajan, ja jo seniori-ikään ehtinyt perusrunko esiintyykin seuraavalla kaudella myös M35-sarjassa.

Itävallan vuorilta pohjakuntoa hakemaan kesällä 2007

Kesäkauden jo perinteeksi muodostunut pelireissu tehtiin tällä kerralla Innsbruckiin, jossa ratkottiin Itävallan Avoin mestaruus. DTT oli koonnut kasaan nimekkään joukkueen, joka taistelikin esimerkillisesti koko turnauksen voitosta maajoukkuemiehiä kansoittaneessa turnauksessa. Perisuomalaiseen tyyliin sekä välierä että pronssiottelu hävittiin rangaistuslaukauksilla, mikä luonnollisesti jäi hiukan harmittamaan mieltä. Toisaalta managerin järjestämä vuorikiipeilyosuus tiesi sitä, että keväällä "putki kulkee" kauden ratkaisupeleissä... ja niinhän siinä sitten kävikin!

DTT uuteen nousuun kaudella 2011->

Kesän aikana DTT:n leirissä tapahtui kummia, kun seuraa Downtown Tigersin perustamisesta lähtien viimeiset 15 vuotta johtanut manageri Rami Rajakallio päätti siirtyä pois pelaajavalmentajan pallilta ja siirtyi kesän kohusiirrolla Pro Starsin joukkueeseen keskittyen M40- sarjan peleihin. Kokonaan mies ei kuitenkaan jättänyt tiikeriperhettä, vaan tulevan kauden pelaajiston kokoamisen jälkeen keskittyy tästä eteenpäin vain ulkomaanmiehistön vetovastuuseen. DTT jää kuitenkin erinomaisiin käsiin, sillä seuran puheenjohtaja Mikko Kurikan otteessa vetovastuu on kaikki ainekset uuteen nousuun sarjaporrasta ylemmäksi. Muutama vanha tiikeri teki paluun tiikeripaitaan, joten valmennusvastuussa olevilla Hannu Punnalla ja Mikko Kurikalla on käsissään erinomainen joukkue. Aika näyttää mikä on sarjasijoitus kauden päätteeksi, mutta tekemisen meininki on ollut kova treenikauden alusta lähtien ja harjoituspeleissä on joukkue pääasiassa poistunut voittajana kentältä.

Suoraan II-divisioonaan kauden 2007-2008 päätteeksi

DTT:n ensimmäinen kausi III-divisioonassa oli uskomaton menestys. Joukkue kyllä vahvistui melkoisesti, mutta suorasta sarjanoususta ei sentään kovinkaan moni ollut edes uneksinut kauteen lähdettäessä. Pitkästä aikaa yksittäiset pelit olivat muuttuneet kahteen turnausmuotoiseen peliin, ja ensimmäisessä turnauksessa luotiinkin pohja DTT:n nousukiidolle. Päivän toisessa pelissä Roismalan Ponnistusta vastaan DTT nousi sillasta kolmen maalin takaa-ajoasemasta aivan ottelun lopussa lopulta maalin voittoon, ja tästä saatiin sellainen henkinen voimavara, mikä teki tiikereistä sarjan parhaan joukkueen.

Kausi alkoi erinomaisesti viidellä voitolla, jonka jälkeen alkoi odotettavissa olleesta miehistöpulasta johtuva suvantovaihe. Juuri ennen siirtoajan umpeutumista joukkue sai tarvittavat vahvistukset rosteriin, ja näin kurssi saatiin käännettyä takaisin oikealla tielle. Loppukauden ajan lähes poikkeuksetta kaikki tasaiset ottelut käännettiin voitoksi, ja lopulta DTT voitti tasaisen sarjan pisteen erolla Kaiharin Koetukseen. Näin DTT oli noussut kolme sarjaporrasta kahdessa kaudessa, mikä omalla sarallaan on varmasti Suomen ennätys!

Oman mainintansa ansaitsee myös se, että DTT ilmoittautui ensimmäistä kertaa M35 sarjaan, missä ottelut sujuivatkin kohtalaisesti pienet pelaajamäärät otteluissa huomioiden. Ikämiesten sisäisen pistepörssin kärjessä komeili tasapistein DTT:n aikoinaan perustaneet Jani Ylisiurunen ja Rami Rajakallio. Puolustuksen johtava pelaaja oli luonnollisesti seuran nykyinen puheenjohtaja salibandyn grand old man Mikko Kurikka. Erityismaininnan ansaitsee entisen tiikerikapteeni Tero Tarsan tekemät 8 maalia yhdessä ottelussa VäärinPelaajia vastaan.

Kesäharjoittelua ja kiertäviä farmimiehiä kaudella 2008-2009

DTT:n pelaajaroster koki kesällä kovan kolauksen, kun seuran kaikkien aikojen paras pelaaja Harri Vähäkuopus päätti keskittyä pelaamaan Pro Starsin paidassa ikämiesten SM-mitaleista. Lisää jobinpostia tuli Osmo Liimataisen polvivammasta, mikä lopetti DTT:n ykkössentteriksi nousseen virtuoosin pelit ennenaikaisesti salibandykaukaloissa. Koska pelaaminen kakkosdivisioonassa kasvatti seuran budjetin kolminkertaiseksi, niin Tampereen alueelta oli todella vaikeata kerätä kakkosdivisioonaan mitat täyttävää joukkuetta pelaajista, jotka ovat valmiina maksamaan harrastuksestaan. Näin ollen parhaaksi vaihtoehdoksi katsottiin farmisopimus salibandyliigaan nousseen Nokian KrP:n kanssa, jotta pelaajarunko saatiin kasvatettua riittävän suureksi ja laadukkaaksi kakkosdivisioonan vaativiin haasteisiin.

Kesällä vajaat kymmenen miestä veti miehekkäästi läpi kesäharjoittelujakson Pyynikin maisemissa, mutta uudelle pelaajavalmentaja Janne Hiukalle nämä näytöt eivät paljon painaneet. Pispalan portaissa oli tahtoa hankittu kuitenkin sen verran, että tuppea pureskelleet näyttivät kauden vanhetessa olevansa pelimiehiä myös täyden 60 minuutin otteluihin. Alkukaudesta DTT:n peli kulki hyvin ja sarjapaikka näytti varmalta jo kauden puolivälissä. Loppukaudesta ei sitten sujunut enää mikään, mutta sarjapaikka säilytettiin maalierolla seitsemän viimeisen pelin häviöstä huolimatta! Miehiä tuli ja meni koko kauden, mutta farmimaalivahti Aki Hänninen oli kuin muuri maalin suulla koko kauden ajan.

Kesäpelejä kulttuuripääkaupungissa kesällä 2009

DTT:n ulkomaanmiehistö suuntasi toistamiseen Itävallan avoimeen mestaruusturnaukseen, mikä tällä kerralla pelattiin Euroopan vuoden kulttuuripääkaupungissa Linz:ssä. Joukkue oli tälläkin kerralla kovatasoinen pääsarjatason vahvistuksilla varustettuna, ja voitti oman alkusarjan helpohkosti. Harmillisesti puolivälierissä vastaan tuli Sveitsin menestyksekkäimmän seuran SV Wiler-Ersigen -kesäturnausjoukkue, ja Roger Gerberin johdolla käkikellomaan kasvatit voittivat turnauksen moraalisessa loppuottelussa DTT:n 3-2.

Suomen Cup 2009 oli kärsimysnäytelmä parhaasta päästä

DTT päätti osallistua muutaman vuoden tauon jälkeen Suomen Cupiin, mikä oli melkoinen kärsimysnäytelmä. Paikalle Janakkalaan ilmaantui liian vähän pelimiehiä ja kun maalivahtipeli epäonnistui totaalisesti, ei turnauksesta jäänyt lapsille kertomista.

Sarjajärjestelmän uhrina 2009-2010 kaudella

Ykkösdivisioonan pienentäminen kaudelle 2011-2012 tiesi sitä, että kakkosdivisioonaa aloitettiin uudistamaan radikaalisesti jo pari kautta aikaisemmin. Farmisopimus Nokian KrP:n kanssa jäi yhteistuumin yhden kauden mittaiseksi, ja DTT lähti sarjaan kokonaan omilla miehillä joukkueen uusiutuessa melkoisesti. Pelaajavalmentajan paikalle yhden kauden tauon jälkeen palannut Rami Rajakallio veti alkukesästä treenejä Pyynikin maastossa totuttuun tapaan, mutta totesi homman turhaksi kun "Kummelin kuvauksilta" näyttäneessä juoksuharjoituksessa kaatosateessa spurttaili ainoastaan aina paikalla olleet Mikko Kurikka ja Miikka Tikka kahdestaan.

Alkukaudesta peli joukkueella kulki vielä tyydyttävällä tasolla, mutta loppukaudesta joukkue putosi pikku hiljaa viiden putoajan joukkoon kolmentoista joukkueen sarjassa. Liekö missään sarjassa ikinä pudonnut prosentuaalisesti näin monta joukkuetta sarjaporrasta alemmaksi? Oli miten oli, DTT:n aika päättyi ainakin toistaiseksi kakkosdivisioonassa kahteen kauteen. Merkittävin opetus lienee se, että kaikki lähtee hyvästä hengestä ja yhteenkuuluvuutta kokevasta joukkueesta, mitä valitettavasti DTT ei kakkosdivisioonassa koskaan ollut. Päivääkään ei silti vaihdettaisi seuran historiassa pois, ja kaudet kakkosdivisioonassa oli ikimuistoista aikaa. Sen verran kausista jäi kuitenkin hampaankoloon, että seuraavalla kerralla ollaan monessa suhteessa viisaampia ja valmiimpia kilpaurheilullisesti kakkosdivisioonaan.

Ikämiestoiminta oli kolmen pelatun kauden aikana jäänyt liikaa muutaman pelaajan harteille, ja yhteistuumin päätettiin keskittyä seuraavalla kaudella pelkästään kolmosdivisioonan otteluihin. Kenenkään etu ei ollut käydä pelaamassa vieraspelireissuja pelkällä aloituskentällisellä, kun Sisä- Suomen M35-sarjan taso on kuitenkin ollut verraten kovatasoista. Sinänsä harmi, että harmaantuvat tiikerit eivät kokeneet muilta kiireiltä ikämiestoimintaa koskaan omakseen. Ajatusta ikämiesjoukkueista ei kuitenkaan ole kokonaan haudattu, mutta tällä hetkellä odotellaan DTT:n kaikkien aikojen kovimman kotimaanjoukkueen eli 2007-2008 -kauden runkopelaajien pääsyä ikämieskarkeloihin.

Mollivoittoinen taival jatkui kaudella 2010-2011

DTT uudistui syksyllä ennen kauden alkua taas melkoisesti viimeisen kolmen vuoden tapaan, eikä joukkue ehtinyt pelillisesti hitsaantumaan yhteen kauden aikana. Kun alkukaudesta koettiin muutama paha loukkaantuminen ja alkutalven pimeinä iltoina puolella porukalla treeniaktiivisuus laski oleellisesti, oli suuntana kauden päätteeksi putoaminen nelosdivisioonaan. Kausi oli kokonaisuudessaan todellinen pettymys, sillä joukkueella oli paperilla mahdollisuudet paljon parempaan.

Herbest Ry:n alkuvuodet

Downtown Tigersin historia juontaa juurensa vuoteen 1994, jolloin perustettiin (17.7.1994) Herbest Ry -niminen yhdistys salibandyharrastuksen mahdollistamiseksi Tommi Kinnusen, Miikka Murtoniemen ja Jani Ylisiurusen toimesta. Herbest osallistui syksyllä 1994 Tampereen aluesarjan II-divisioonaan, missä se pelasikin koko silloisen Tamperesarjan loppumiseen saakka. Seuraavana syksynä seura päätti astua suurempiin saappaisiin ja lähti hakemaan menestystä myös valtakunnallisesta miesten IV-divisioonasta. Ilmeisesti kuntohuipun ajoituksen kanssa oli hiukan ongelmia, sillä kauden päätteeksi seura putosi V-divisioonaan. Myös Tampereen aluesarja oli mollivoittoinen ja sijoitus löytyi sarjataulukon hänniltä.

Askeleen verran perässä 2011-2014

Ensiaskeleet uuden valmennusjohdon luotsaamana alkoi Tiikereiltä suhteellisen mallikkaasti huolimatta synkän talven (2011) notkahduksesta jossa vaellettiin viiden ottelun voitottomassa putkessa. Loppukauden hurmoksessa sarja päättyi äärettömän tasaisesti jossa kolme joukkuetta päätyi samoihin pisteisiin. DTT valitettavasti vertailuissa kolmantena, ja kulminaatiopisteenä 2-2 lukemin pelattu tasapeli 03.03.2012.

Matkaa jatkettiin uudella kaudella 2012-2013 samoin kuvioin ja jälleen päädyttiin olemaan askeleen, tai maalin perässä kun sarjan vei Showtime. DTT hiillosti niskaan samoilla pisteillä, mutta keskinäisessä maalierossa hävittiin maalilla ja näin ollen matka taittui nousukarsinnoissa karmaisevasti jatkoajalla.

"Ei kahta ilman kolmatta" piti kutinsa DTT osalta kaudella 2013-2014 kun taisteltiin jälleen kerran nousupakasta vielä viimeisessä turnauksessa, mutta lopulta lipsautettiin voitoton turnaus ja sijoitus neljäs. Kausi oli muutenkin mollivoittoinen joten oli aika kääntää uusia kortteja ja hakea uutta suuntaa Tiikerien taipaleelle.

Katseet tulevaan kesällä 2014

Alkukesästä 2014 alkoi velloa DTT:n johdon osalta huhuja herra IsoHerran, Herra Managerin paluusta tiikerimiehistöön. Samaan aikaan muutama luottopelaaja ilmoitti uusista suunnitelmista tulevan kauden varalle ja hommat oli levällään. Rami Rajakallion paluun varmistuttua Eye Of the Tiger-katse ilmestyi joukkueen logoon ja uudet-vanhat tuulet alkoivat puhaltaa tuulta purjeisiin.

Managerin paluumuuton myötä on joukkueeseen liittynyt muitakin paluumuuttajia joiden edesottamuksia tullaan seuraamaan mielenkiinnolla tulevalla kaudella. Joukkueen perusrunko on valmis ja kauden alkua odotellaan jo vesi kielellä. Aika näyttää miten joukkueen uusi tuleminen onnistuu, mutta johtoporras on luottavaisin mielin...

Lopuksi

Downtown Tigersin historia voidaan ensimmäisen kymmenen vuoden ajalta kiteyttää seuraavasti: alati muuttuvassa maailmassa, hissiliikkeessä valtakunnallisen Viitos- ja Nelos-divisioonan väliä kulki joukkue, joka keväisin etsi aina innokkaasti uusia vetäjiä toiminnalleen ja puuttuvaa maalivahtia joukkueelle. Joka toinen kausi sujui hyvin ja valmennusvastuu pysyi koko vuoden samalla henkilöllä, kun taas parittomina vuosina valmennus epäonnistui ja henkilöt katosivat kuin tuhka tuuleen. Pelaajia tuli ja meni, mutta suurin osa joukkueesta pelasi yhdessä vuodesta toiseen Näsinneulan kupeessa pilke silmäkulmassa ja vähän tosissaankin. Kunnon ajoituksen kanssa oli aina vaikeuksia, mutta yleensä harjoituspelit voitettiin sarjatasosta riippumatta.

Seuraavan viiden vuoden periodilla DTT keskittyi kilpaurheilulliseen toimintaan, ja menestystä haettiin niin kotimaan kuin kansainvälisiltä kentiltä. Seuran kohokohtina onkin ollut Amsterdam Cupin voitto 2006 sekä nousu II-divisioonaan kaudella 2007-2008. Urheilullisesti DTT vietti parasta aikaa näinä vuosina, ja kiistaton huippu saavutettiinkin Itävallan avoimessa turnauksessa Innsbruckissa, kun DTT nousi kesäleirillä reiluun kahteen kilometriin valmistautuessaan kakkosdivisoonan koviin haasteisiin sandaalit jalassa vuoristokiipeliöiden suosimalla reitillä. Aika näyttää nouseeko DTT takaisin korkeammalle tasolle kotimaan kamaralla, mutta ainakin Sveitsin huiput aiotaan valloittaa keväällä 2012.